Kuuhaukun Suden Silhuetti ja Pikku-Ella

Nimi: Ella

Syntynyt: 02.03.2001

Rotu: Sekarotuinen

   Väri: Tumma suklaanruskea

   Sukupuoli: Narttu

   Säkä: n. 28cm

   Paino: n. 4kg

Kutsumanimet: Ellis, Ella-bella, Ellukka Ellukkalainen, Pikku-Ella, Ellanen..

Koiria meillä on ollut aina, Ella on kuitenkin ensimmäinen ikioma koirani. Ella tuli meille reilu kuusi vuotta sitten aivan pienen pienenä palleroisena, en osannut edes kuvitella että jokin niin pieni voisi olla koira! Mutta siitä pienestä pippurisesta riiviöstä löytyi enemmän koiraa kuin uskoinkaan.

Ella oli pentueensa pienin ja pelokkain, juuri sellainen koira jota emme olisi koskaan kuvitelleet ottavamme. Surkean oloinen pieni ja jättikorvainen, veljiensä hyljeksimä koiratyttönen jotenkin sitten kuitenkin löysi tiensä meille.

Kotiin toimme kuitenkin toki pienen mutta sitäkin riehakkaamman ja rohkeamman koiran! Se oli jotain aivan muuta kuin mitä olimme juuri olleet katsomassa. Se pisti meidän silloiset uroskoiramme (rottweiler ja russelisekoitus) kuriin ja järjestykseen jo 8 vko:n ikäisenä..

Ella on mitä uskollisin ja luotettavin koira. Pienestä koostaan huolimatta se puhkuu energiaa ja jaksaa juoksennella isojen koirien kanssa pitkiäkin metsälenkkejä. Se ei ole koskaan purrut ketään, vaikka välillä pienet lapset tykkäävät paijailla ja pussailla sitä turhankin kanssa!

Vieraita koiria se pelkää ja siksi haukkuu niille välillä turhankin äneekkäästi. Siihenkin on toki syynsä, selvisi meinaan parivuotiaana juuri ja juuri hengissä ikävästä välikohtauksesta saksanpaimenkoiran kanssa.

Ja minä, minä olen Ellan koko maailma, niin itsekkäältä kuin kuulostaakin mutta niin se vain on! En pääse käymään edes yksin vessassa ilman pientä uikutusta oven takana, se on kuin varjo perässäni kaikkialla. Se onkin aina mukanani jos siihen on vain pienikin mahdollisuus, ja pienen kokonsa ansiosta se onkin päässyt lähes kaikkialle.

Ellan kanssa me lenkkeillään ahkerasti. Ella rakastaa pitkiä metsälenkkejä jolloin saa juosta vapaana. Ella ei lähde kymmentä metriä kauemmas minusta kun kääntyy ja palaa luokseni ja sitten taas mennään!

Ella ei pidä uimisesta lainkaan, se on ainut paikka jonne ei minua seuraa vaikka olisin "merihädässä", tajuaa vissiin ettei sillä olisi mitään mahdollisuuksia pelastamisessa tai että se on vain minun surkea yritys saada se veteen.

Ella on nopea oppimaan uusia asioita mutta omistaja taitava unohtamaan kertaamaan ja niin ovat varmasti onnistuvat temput jääneet vähään, peruskometojen lisäksi Ella kuitenkin taitaa komennot: "PUM", "pyytää", "niiaa", "piruetti", "seiso" (takajaloilla) ja "ympäri" ainakin. Ymmärtää sanat: "ulos!", "lenkille", "mennään", "oma paikka", "ruokaa", "lammas" (lelu), "pallo", "alas", "ei"... tuota viimeistä on kyllä hauska jättää välillä "kuulematta" ! ;D

Kaikenkaikkiaan Ella on mitä mahtavin pieni duracell-koira! Kaikista ennakkoluuloista huolimatta sittä tuli elämäni koira! Vaikkei sen alunperin edes pitänyt olla minun koirani.