Kuuhaukun Suden Silhuetti

   Nimi: Nuka

   Syntynyt: 04.12.2008

   Rotu: Siperianhusky

   Väri: Musta-harmaa-valkoinen

   Sukupuoli: Uros

   Säkä: 58cm

   Paino: 26kg

   Kutsumanimet: Nukis, Nugabuga, Nugi,                 Nukander, Kanu, Ugi, Nuksu, Uggen.. 

KoiraNet

Tammikuussa 2008 pitkään haaveilemani siperianhusky muuttui sitten viimeinkin todeksi, kun Kuuhaukun Suden Silhuetti, kotoisammin Nuka muutti meille. Pentuja olimme ihailemassa jo paljon ennen luovutusta. Ensimmäisen kerran pääsimme tutustumaan pentuihin niiden ollessa vasta reilun viikon ikäisinä. Kolmen viikon ikäinen Nuka hurmasi meidät ja olimme valintamme tehneet, pian tuo pieni siperianpystykorvan alku tulisi ja mullistaisi meidän elämän. Nukan ollessa viiden viikon ikäinen, koitti hetki kun sain pienen palleroni ensimmäisen kerran syliini! Pientä aluksi hiukan pelotti joutua eroon sisaruksistaan ja vielä aivan vieraaseen syliin, pian se kuitenkin rohkeni tutustumaan minuun ja lopulta sain pienen pusun. Sen jälkeen en olisi millään hennonnut päästää pienokaista sylistäni ja jättää sitä vielä pariksi viikoksi kasvamaan.

Nukan ensimmäinen yö meni alkuunsa oikein hyvin, pikkuinen oli illalla nukahtanut sängyn alle ja nukkui siellä tyytyväisenä. Yöllä Nuka kuitenkin heräsi ja alkoi itkemään, sitten alkoi hirmuinen sänkyyn punkeminen. Lopulta minä olin sitten lattialla nukkumassa pikkuisen vieressä.. Sinä yönä Nuka heräili vähän väliä kuin vain tarkistaakseen, että olen vielä hänen vieressään ja jatkoi taas uniaan. Minultakin vallan unohtui kuinka epämukavaa olikaan nukkua kylmällä ja kovalla lattialla, kun tuo pieni, pehmeä, lämmin ja niin suloinen uusi perheenjäsenemme tuhisi vieressäni. Seuraavana yönä kuitenkin nukuttiinkin sitten jo itkuitta omassa pedissä.

Nuka ei toden totta ole ollut koira helpoimmasta päästä, tähän tosin olin osannut varautua valitessani rodukseni siperianhuskyn. Kun Nuka oli pentu asuimme rivitalossa, jossa Nukan oma huone oli ikäväksemme meidän makuuhuoneemme, joka sai päivä toisensa jälkeen kokea kovia varttuva Nukan odotellessa meitä kotiin töistä. Nuka söi sängyn patjoineen palasiksi, jonka lisäksi poitsun armoille joutuivat koulukirjat, kengät, laukut, korut sekä viihde-elektroniikka. Toisinaan oli kämppä ripulin valloittama, stressivatsa.. Hermojen kestävyyttä on tämä herra testaillut tosissaan!

Nukalla riittää energiaa ja tämä poika on ollut aina ja kokoajan menossa siitä asti kun on jalat saanut alleen! Viisikuisena alkoi maailma kiinostaa enempi kuin namit taskussa huhuileva omistaja. Tytöt tajuttuaan ei vapaana olo sujunut enään lainkaan. Nuka on taitava sujahtamaan ovesta ja onkin hetkessä teillä tietämättömillä, onneks tässä vaiheessa olimme jo muuttaneet maalle omakotitaloon! Kyllä se husky keinot keksii, kun ajatuksissa on tytöt. Nuka opettelikin pian availemaan itse ovia ja ikkunoita, kun me vasta opimme varautumaan ovesta sujahtelevaan koiraan. Kyllähän se kotiin palaa, siinä vain ehtii tovi jos toinenkin vierähtää.. Tätä koiraa on ollut jokseenkin turha pidätellä, sillä se on osoittanut olevansa aito kahlekuningas. Se on tullut päivä toisensa jälkeen vastaan palattuamme töistä, milloin sillä roikkuu ketjunpätkä perässä, kun taas toisinaan ollaan vastassa ilman pantaa. Onhan se mennyt ikkunasta lasin läpikin ja syönyt itsensä läpi laudatusta seinästä.. Tilanne vaikutti toivottomalta! Pian meni se nasten perässä vouhotus jo niin pitkälle, että loppui syöminen ja koira kuihtui silmissä. Yöt läpeensä läähätellen jolkotteli ympyrää ja pian olikin edessa kastraatio.

Nykyisin meillä asustaa vallan eri koira. Nuka on ensinnäkin rauhoittunut hirmuisesti! Tavallaan se on kuin pentu jälleen, iloinen ja leikkisä, mutta osaa kuitenkin rauhoittua silloin kun pitääkin. Vetohaluihin taikka lenkeillä ilakointiin ei leikkaus onneksi ole vaikuttanut, taino on se vailla mitään älyä sinkoileminen jäänyt. Nuka on kyll'ä aina tullut toimeen muiden koirien kanssa, mutta toiset urokset ovat pitäneet sitä jonkinmoisena uhkana ja Nuka on useaan otteeseen saanut koirapuistoissa köniinsä ilman varoitusta. Kastroituna ei Nuka ole enään uhka muille uroksille ja leikit sujuvat kaikkien kanssa. Mikä parasta, voi Nukaa jälleen pitää vapaana, jota en olisi uskonut! Metsässä ei enään kadota näköpiiristä tai mikäli jokin ilospurtti vie hieman pidemmälle jää poika odottelemaan minua ja jatkaa vasta sitten matkaansa. Kaikkien niiden alkuvaikeuksien jälkeen, joihin ystävämmekin vain kommentoivat "onneksi se on sun koira, moni ois varmasti jo luovuttanut!", kasvoikin tästä herrasta unelma!